Best buddy

Rudolf Barry, kutsumanimeltään Roope, on blogissa pyörivä hieman tuhti karvakorva. Roope on parsonrusselinterrieri, täytettynä innokkuudella ja komeudella. Roope on syntynyt vuoden 2011 huhtikuussa, 28. päivä ja alkaa lähestyä jo suomalaismiehen keski-ikää. Poika on myös niinsanotusti ruuna, eli leikattu uros vuodesta 2016 lähtien.

Roopea on aikoinaan aktivoitu opettamalla sille tarpeellisia ja vähemmän tarpeellisia temppuja ja käskyjä. Tämän hetkiseen temppuvarastoon kuuluu tavalliset istu, tassu, maahan, paikka, odota ja tänne. Lisäksi koira osaa myös kävellä vierellä, sanomalla "seuraa". Ei ota ja ole hyvä kuuluvat myös tämän herran oppeihin. Huvittelumielessä Roope osaa myös vilkuttaa ja 'kuolla', käskyjen "vilkuta" ja "pum" johdatuksella.

Tyyppillisesti Roope, kuten ei mikään muukaan terrieri ole mikään helpoin koira. Jääräpäinen ja testaava poika on kuitenkin oppinut heti alkuun talon tavat, sekä arvojärjestyksen ja sen, ettei hihnassa vedetä ollenkaan. Roopella oli pienemuotoista aggressiota kohdistuen muihin koiriin, jonka seurauksena jouduttiin sitten päätyä leikkauttamaan koira. Leikkauksen jälkeen Roopesta tuli varsin tuhti, unelias ja laiska koira - höystettynä tuplamäärä iloisuutta, kun ei tarvitse stressata muista uroskoirista tai tytöistä!

Roopelta löytyy omanlaisiaan tapoja, mm. hymyily, kun näkee pitkästä aikaa jonkin tutun ihmisen. Aluksi luultiin, että se irvistää pelosta, mutta se olisi ollut ristiriidassa hännän heilutuksen kanssa. Roope nostaa ylähuultaa niin, etteivät kulmahampaat näy ollenkaan, vain pienet etuhampaat. Samalla korvat vetäytyvät alistuvasti päätä vasten ja häntä vispaa hullunlailla. Roope on myös tottunut nukkumaan mun kanssa kahdestaan. Joka ilta, se asettuu peiton alle lusikkaan. Jos sille ei nosta peittoa, se tökkii kuonollaan tai tuijottaa niin kauan, että jotakin tapahtuu. Roope suuttuu, jos en ole kotona ja ramppaa läpi yön alakerrassa, tai yrittää mahduttaa itsensä vanhempieni viereen. Mökötys jatkuu vielä jonkin aikaa senkin jälkeen, kun olen palannut kotiin, "miksi lähdit taas yhtäkkiä?".


1 kommentti: